Melancholia

Melancholia (2011)

Ohjaus: Lars von Trier

Käsikirjoitus: Lars von Trier

Näyttelijät: Kirsten Dunst, Charlotte Gainsbourg, Kiefer Sutherland, Cameron Spurr, Alexander Skarsgård, Charlotte Rampling, Jesper Christensen, John Hurt, Stellan Skarsgård, Udo Kier, Brady Corbet

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 364

http://www.imdb.com/title/tt1527186/

Pisteet: **½

Masennusta sairastava Justine (Kirsten Dunst) saapuu vastavihityn sulhasensa Michaelin (Alexander Skarsgård) kanssa siskonsa Clairen (Charlotte Gainsbourg) järjestämään ja tämän miehen Johnin (Kiefer Sutherland) maksamaan hääjuhlaan pari tuntia myöhässä. Paikalla ovat myös Justinen hölmö isä Dexter (John Hurt), juhlia vihaava äiti Gaby (Charlotte Rampling) sekä Justinen pomo Jack (Stellan Skarsgård), joka kärkkyy juuri palkkaamansa Timin (Brady Corbet) kanssa Justinelta slogania viimeistä vaille valmiina olevaan työprojektiin. Hääjuhla menee päin vittua ja morsian pakoilee vähän väliä velvollisuuksiaan. Juhlan jälkeen Claire yrittää saada masentuneen Justinen parempaan kuntoon, samalla kun auringon takaa on paljastunut uusi planeetta, joka on nimetty Melancholiaksi. Se lähestyy maata, mutta tiedemiesten ja Johnin mukaan ohittaa maan turvallisen välimatkan päästä, tosin aina voi olla mahdollista että laskelmat ovat menneet pieleen.

Kun elokuvan juonen esittää ylläolevassa muodossa, vaikuttaa Melancholia varsin kiinnostavalta elokuvalta, jossa yhdistyy scifi ja draama varsin erikoisella tavalla. Ja kun ohjaajana on Lars von Trier niin elokuva herätti ainakin minussa vielä enemmän kiinnostusta. Ja kaiken kruunasi se tieto, että Kirsten Dunst nähdään elokuvassa täysin alasti. Mutta, itse elokuva on melkoinen pettymys. Kamera huojuu sinne tänne miltei koko elokuvan ajan, etenkin draamakohtauksissa. Alun hääjuhlaosuus oli täysin tarpeeton ja näyttelijöiden suoritukset siinä lähinnä vaivaannuttavia. Kirsten Dunstin esittämä Justine on ärsyttävä inisijä, jota masentaa niin perkeleesti, että pitää välillä häippästä omista häistä golf-kentälle kuselle ja ammeeseen makoilemaan. Kiefer Sutherlandia tuntui vituttavan koko touhu katsojankin puolesta.

Homma alkoi kuitenkin muuttua hieman kiinnostavammaksi, kun päästiin elokuvan toiseen osuuteen, jossa Melancholia planeetta lähestyy maata. Charlotte Gainsbourgin esittämä Claire alkaa pelätä lähestyvää planeettaa, vaikka Kiefer Sutherlandin esittämä John vakuuttaa heidän olevan täysin turvassa. Claire huomaa myös Justinessa muutosta planeetan lähestyessä, eräänä yönä Justine nimittäin katselee sitä alasti joen rannalta ja hieroo vasempaa rintaansa. Todelliset himorunkkarit ehtivät varmasti vetää käteensä kohtausta katsellessa, mutta itse tyydyin vain nautiskelemaan Kirsten Dunstin paljaista rinnoista ja alastomasta vartalosta katselun muodossa. Tehostekohtaukset olivat myös varsin kiinnostavia. Mieleen tuli välillä vähän samanlainen elokuva Another Earth, joka on kuitenkin huomattavasti suositeltavampaa katsottavaa kuin tämä Lars von Trierin tekele. Lähinnä tästä jäi lopulta käteen vain Kirsten Dunstin paljaat rinnat, tai no eipä niitä oikeasti käteensä saanut. Masentavaa, eikös?