Universal Soldier: Day of Reckoning

Universal Soldier: Day of Reckoning (2012)

Ohjaus: John Hyams

Käsikirjoitus: John Hyams, Doug Magnuson, Jon Greenhalgh

Näyttelijät: Scott Adkins, Andrei Arlovski, Dolph Lundgren, Jean-Claude Van Damme, Mariah Bonner, Rus Blackwell

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 299

http://www.imdb.com/title/tt1659343/

Pisteet: ***½

Lihasta ja verta.

John (Scott Adkins) herää koomasta yhdeksän kuukautta sen jälkeen kun hänen kimppuunsa hyökättiin ja hänen vaimonsa ja tyttärensä tapettiin raa'asti. Selviää että tappaja on Luc Deveraux (Jean-Claude Van Damme), jota viranomaiset jahtaavat. John haluaa kostaa Deverauxille, joten hän alkaa selvitellä tekemisiään ennen hyökkäystä koska ei muista niistä mitään. Vastauksia John hakee strippari Sarahilta (Mariah Bonner), joka yllättäen tuntee hänet. John saa peräänsä myös putkimieheksi pukeutuneen Magnuksen (Andrei Arlovski), jolla tuntuu olevan jokin yhteys Deverauxiin. Kaiken takana tuntuu olevan hallituksen luoma salainen UniSol-ohjelma, jonka teos Deverauxkin on, mutta joka on karannut luojiltaan ja kokoaa nyt käännytetyistä UniSol-sotilaista armeijaansa. Deverauxin lisäksi John joutuu kohtaamaan myös UniSol-sotilas Andrew Scottin (Dolph Lundgren) ennen kuin saa selville totuuden itsestään.

Edellinen osa Universal Soldier: Regeneration oli Universal Soldier-elokuvasarjan paras osa ja on sitä edelleen. Tämä uusin osa on aika samaa tasoa ensimmäisen osan, Täydellisen sotilaan kanssa, ehkä hivenen sitä huonompi. Isoin ongelma on se että tällä kertaa edellisenkin osan ohjannut John Hyams on päättänyt tehdä taiteellisempaa menoa ja juonikin on sen mukainen. Tai juonta elokuvassa oli lopulta hyvin vähän. Enemmän keskityttiin kohtausten tunnelman luomiseen ja raakaan väkivaltaan, jota kuvattiin kyllä melkoisen armottomalla sykkeellä. Toimintaosuudet olivatkin elokuvan parasta antia, mutta niitä oli harmittavasti liian vähän. Kunnon vauhtiin päästiin vasta lopussa, jossa Scott Adkins ottaa yhteen ensin Dolph Lundgrenin kanssa ja lopulta Jean-Claude Van Dammen kanssa. Luut katkeilevat, puukot uppoavat syvälle rintoihin ja käsivarsiin, kirves leikkaa jalkaluut poikki ja päät poksahtelevat useaan otteeseen.

Pääroolissa nähdään tällä kertaa Scott Adkins, joka on ihan hyvässä nosteessa tällä hetkellä. Mies nähtiin tänä vuonna myös The Expendables 2:ssa pahisroolissa ja Kathryn Bigelowin ohjaamassa Osama Bin Ladenin jahtaamisesta kertovassa Zero Dark Thirty toimintadraamassa. Miksikään todelliseksi toimintatähdeksi Adkins ei ole vielä kohoamassa, mutta saanee jossain vaiheessa varmasti tilaisuutensa siihenkin. Taitoa mieheltä nimittäin löytyy etenkin taisteluiden osalta, mutta jonkun verran myös näyttelemisen suhteen. En ole vielä Adkinsin tähdittämiä Undisputed-elokuvia nähnyt, joista hän on parhaiten toimintafaneille tutuksi tullut, mutta mies tuntuu taipuvan suht helposti niin pahis- kuin hyvisrooleihinkin. Melko isossa roolissa tässä nähtiin myös edellisessä osassa keskeistä roolia esittänyt Andrei Arlovski, joka nähtiin tässä aivan uudessa roolissa parrakkaana.

Tissien esittelystä vastasi Sarahia esittänyt Mariah Bonner, jonka lisäksi sulojaan esittelivät myös monet muut naisnäyttelijät, tai mitä lie strippareita olivatkaan. Lundgrenin ja Van Dammen osuudet jäivät melko lyhyiksi, mutta eipä se hirveästi lopulta kyllä haitannut. Elokuvalle lätkäistiin ensin Yhdysvalloissa NC-17-ikäraja, joten sitä jouduttiin hieman siistimään jotta se saatiin teatterilevitykseen.

Silent Night

Silent Night (2012)

Ohjaus: Steven C. Miller

Käsikirjoitus: Jayson Rothewell

Näyttelijät: Jaime King, Malcolm McDowell, Donal Logue, Ellen Wong, Brendan Fehr, Lisa Marie, Courtney Palm, Jessica Cameron, Ali Tataryn, Courtney-Jane White, Kelly Wolfman, Mike O'Brien, Aaron Hughes, Erik J. Berg, John B. Lowe

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 288

http://www.imdb.com/title/tt2347497/

Pisteet: ***

Uusintaversio 80-luvun kauhuelokuvasta Jouluyö murhayö.

Jouluaatto. Pieni keskiläntinen kaupunki Yhdysvalloissa valmistautuu juhlistamaan iltaa joulupukkikulkueen merkeissä, joten kadut ovat täynnä joulumieltä jakavia joulupukkeja. Yksi heistä on murhaaja, jota apulaissheriffi Aubrey Bradimore (Jaime King) alkaa jahtaamaan löydettyään pukin ensimmäiset uhrit autiotalosta. Lisää uhreja alkaa ilmaantumaan illan pimetessä. Aubrey huomaa pukin murhaavan vain tuhmia ihmisiä, kuten aviorikkojia, kusipäisen kakaran, pornokuvaajia ja esiintyjiä, pervon papin ja muita syntejä tehneitä. Sheriffi James Cooper (Malcolm McDowell) ei näe yhteyttä ja jahtaa vääriä pukkeja, mutta joutuu lopulta luottamaan Aubreyn vaistoihin. Jouluyöstä on tulossa verinen.

Ihan ok kauhuelokuva. Kyseessä on tosiaankin uusintaversio, mutta hyvin löyhä sellainen. Alkuperäistä versiota en ole itseasiassa vielä katsonutkaan, mutta ilmeisesti sen juoni on melkoisen erilainen. Idea on kuitenkin sama. Pukki tappaa. Elokuva sai rajoitetun levityksen Yhdysvalloissa ja on ilmestynyt siellä myös jo dvd:lle ja blu-raylle, sopivasti ennen joulua. Ohjaaja Steven C. Millerin ensiohjaus Automaton Transfusion on haukuttu yhdeksi kaikkien aikojen surkeimmista elokuvista, joten mies on petrannut ainakin siitä. Itseasiassa Steveniltä julkaistiin vuonna 2012 yhteensä kolme elokuvaa, tämän lisäksi myös The Agression Scale ja Under the Bed, joissa molemmissa mennään kauhun puolelle. Alunperin tämän Silent Nightin ohjaajan pitikin olla pari Saw-elokuvaa ohjannut Kevin Greutert.

Kun lähtee katsomaan pienin odotuksin, tarjoaa Silent Night ihan kelpo kauhua ja gorea. Meno on vähän vakavampaa kuin mitä yleensä tälläisissä suht halvalla tehdyissä kauhuiluissa näkee, mentiin jopa draaman puolelle välillä. Jaime King ja Malcolm McDowell vetäisevät ihan kelpo roolit. Kuvaukseenkin oltiin panostettu vähän enemmän kuin mitä yleensä. Tissejäkin tarjoiltiin hieman ja meno oli vakavuudestaan huolimatta sopivan humorististakin.

The Evil Dead

The Evil Dead (Evil Dead/Kauhun riivaamat) (1981)

Ohjaus: Sam Raimi

Käsikirjoitus: Sam Raimi

Näyttelijät: Bruce Campbell, Ellen Sandweiss, Richard DeManincor, Betsy Baker, Theresa Tilly

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 269

http://www.imdb.com/title/tt0083907/

Pisteet: *****

Katsoin The Evil Deadin viimeksi hieman yli vuosi sitten ja kirjoitin silloin sen verran osuvan arvostelun että kopioin sen tähän melko suoraan pienin muutoksin.

Viisi kaverusta, Ash (Bruce Campbell), Scotty (Richard DeManincor), Cheryl (Ellen Sandweiss), Linda (Betsy Baker) ja Shelly (Theresa Tilly) lähtevät viettämään viikonloppua syrjäiselle metsämökille. He löytävät kellarista oudon kirjan sekä ääninauhan, jolla mökissä asunut professori kertoo tutkimistaan demoneista ja lausuu manausriimejä, jotka herättävät nämä samaiset pahat demonit. Yksitellen he joutuvat demonien riivaamiksi, kunnes jäljellä on vain Ash, jonka on noustava kirjahyllyn alta, kerättävä rohkeutensa ja selvittävä hengissä yön yli.

Pikkubudjetilla kuvattu elokuva ei aluksi meinannut saada minkäänlaista levitystä Amerikassa, mutta lopulta Euroopassa tapahtuneen menestyksen ja kirjailija Stephen Kingin ylistyssanojen jälkeen Sam Raimin ja kumppaneiden tekemä The Evil Dead nousi yhdeksi kaikkien aikojen tunnetuimmista kauhuelokuvista. Varsinainen rahallinen menestys jäi silti aika pieneksi, mutta kulttimaine oli, ja on edelleen, valtava. Harvat elokuvantekijät ovat Sam Raimin tavoin nousseet isobudjettisten elokuvien (Spider-Man 1-3) ohjaajiksi tehtyään ensin kengännauhabudjetilla ensiohjauksensa. Peter Jackson (Bad Taste) ja Robert Rodriguez (El Mariachi) tietysti tulevat ensimmäisinä mieleen.

The Evil Deadin selkeät vahvuudet ovat tunnelman luomisessa sekä kuvauksessa. Sam Raimin suunnittelemat ja osittain myös kuvaamat kuvakulmat ja kamera-ajot suorastaan lentävät kuvaruudulla näkyviä hahmoja kohti. Ilman kalliita steadicam-systeemejä kuvattu elokuva tehtiin tee-se-itse-menetelmillä, esimerkiksi yksinkertaisesti teippaamalla kamera käteen tai kiinnittämällä se kakkosneloseen, jolloin saatiin suhteellisen tasaista kuvaa. Tylsien kuvakulmien sijaan Raimi tarjoilee myös yllättäviä vinoja kuvakulmia ja kuvasijoitteluja, joita perusohjaajat eivät keksisi edes käyttää. Välillä liutaan jopa kattopalkkien yläpuolella, mitä tuskin kukaan muu ohjaaja olisi keksinyt käyttää tehokeinona.

Myös leikkauksessa Raimi osoitti olevansa mestari. Nopeat leikkaukset ilmassa olevaan kirveeseen ja verenpunaiseen tehosekoittimeen ovat puhdasta neroutta. Puhumattakaan kohtauksesta, jossa Ash kiinnittää riivatun Lindan kahleilla pöytään ja aikoo sahata tämän kahtia moottorisahalla. Tunnelmaa nostavat tietysti myös Joseph LoDucan säveltämä musiikki sekä äänitehosteet, joita on sittemmin kopioitu ja käytetty ihan suoraankin lukuisissa muissa elokuvissa. Eikä tietysti pidä unohtaa Bruce Campbellin hienoa näyttelijäsuoritusta, vaikkakin vasta jatko-osassa hän näytti todelliset lahjansa näyttelijänä. Heikkouksia taas ovat halvan näköiset tehosteet ja maskeeraukset sekä juonen epäloogisuudet. Tosin juuri nämä seikat tekevät The Evil Deadistä kulttiteoksen.

Hahmojen epäloogiset tekemiset riemastuttavat ja jäävät mieleen pysyvästi, kuten myös hihasta ulos valuvat puurot, suusta ulos roiskuvat maidot ja lopun muovailuvahatehosteet. Sellaista jännitystä The Evil Dead ei enää tarjoa, mitä se tarjosi kun sen näki ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä, mutta se on muuttunut joksikin muuksi, joksikin minkä pariin on mukava palata aina uudelleen ja uudelleen.

Suositeltavaa luettavaa:

- The Evil Dead Companion-kirja (Bill Warren, 2000)

- Josh Beckerin kuvauspäiväkirja (zip-tiedostona)

- http://www.bookofthedead.ws