The Evil Dead

The Evil Dead (Evil Dead/Kauhun riivaamat) (1981)

Ohjaus: Sam Raimi

Käsikirjoitus: Sam Raimi

Näyttelijät: Bruce Campbell, Ellen Sandweiss, Richard DeManincor, Betsy Baker, Theresa Tilly

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 269

http://www.imdb.com/title/tt0083907/

Pisteet: *****

Katsoin The Evil Deadin viimeksi hieman yli vuosi sitten ja kirjoitin silloin sen verran osuvan arvostelun että kopioin sen tähän melko suoraan pienin muutoksin.

Viisi kaverusta, Ash (Bruce Campbell), Scotty (Richard DeManincor), Cheryl (Ellen Sandweiss), Linda (Betsy Baker) ja Shelly (Theresa Tilly) lähtevät viettämään viikonloppua syrjäiselle metsämökille. He löytävät kellarista oudon kirjan sekä ääninauhan, jolla mökissä asunut professori kertoo tutkimistaan demoneista ja lausuu manausriimejä, jotka herättävät nämä samaiset pahat demonit. Yksitellen he joutuvat demonien riivaamiksi, kunnes jäljellä on vain Ash, jonka on noustava kirjahyllyn alta, kerättävä rohkeutensa ja selvittävä hengissä yön yli.

Pikkubudjetilla kuvattu elokuva ei aluksi meinannut saada minkäänlaista levitystä Amerikassa, mutta lopulta Euroopassa tapahtuneen menestyksen ja kirjailija Stephen Kingin ylistyssanojen jälkeen Sam Raimin ja kumppaneiden tekemä The Evil Dead nousi yhdeksi kaikkien aikojen tunnetuimmista kauhuelokuvista. Varsinainen rahallinen menestys jäi silti aika pieneksi, mutta kulttimaine oli, ja on edelleen, valtava. Harvat elokuvantekijät ovat Sam Raimin tavoin nousseet isobudjettisten elokuvien (Spider-Man 1-3) ohjaajiksi tehtyään ensin kengännauhabudjetilla ensiohjauksensa. Peter Jackson (Bad Taste) ja Robert Rodriguez (El Mariachi) tietysti tulevat ensimmäisinä mieleen.

The Evil Deadin selkeät vahvuudet ovat tunnelman luomisessa sekä kuvauksessa. Sam Raimin suunnittelemat ja osittain myös kuvaamat kuvakulmat ja kamera-ajot suorastaan lentävät kuvaruudulla näkyviä hahmoja kohti. Ilman kalliita steadicam-systeemejä kuvattu elokuva tehtiin tee-se-itse-menetelmillä, esimerkiksi yksinkertaisesti teippaamalla kamera käteen tai kiinnittämällä se kakkosneloseen, jolloin saatiin suhteellisen tasaista kuvaa. Tylsien kuvakulmien sijaan Raimi tarjoilee myös yllättäviä vinoja kuvakulmia ja kuvasijoitteluja, joita perusohjaajat eivät keksisi edes käyttää. Välillä liutaan jopa kattopalkkien yläpuolella, mitä tuskin kukaan muu ohjaaja olisi keksinyt käyttää tehokeinona.

Myös leikkauksessa Raimi osoitti olevansa mestari. Nopeat leikkaukset ilmassa olevaan kirveeseen ja verenpunaiseen tehosekoittimeen ovat puhdasta neroutta. Puhumattakaan kohtauksesta, jossa Ash kiinnittää riivatun Lindan kahleilla pöytään ja aikoo sahata tämän kahtia moottorisahalla. Tunnelmaa nostavat tietysti myös Joseph LoDucan säveltämä musiikki sekä äänitehosteet, joita on sittemmin kopioitu ja käytetty ihan suoraankin lukuisissa muissa elokuvissa. Eikä tietysti pidä unohtaa Bruce Campbellin hienoa näyttelijäsuoritusta, vaikkakin vasta jatko-osassa hän näytti todelliset lahjansa näyttelijänä. Heikkouksia taas ovat halvan näköiset tehosteet ja maskeeraukset sekä juonen epäloogisuudet. Tosin juuri nämä seikat tekevät The Evil Deadistä kulttiteoksen.

Hahmojen epäloogiset tekemiset riemastuttavat ja jäävät mieleen pysyvästi, kuten myös hihasta ulos valuvat puurot, suusta ulos roiskuvat maidot ja lopun muovailuvahatehosteet. Sellaista jännitystä The Evil Dead ei enää tarjoa, mitä se tarjosi kun sen näki ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä, mutta se on muuttunut joksikin muuksi, joksikin minkä pariin on mukava palata aina uudelleen ja uudelleen.

Suositeltavaa luettavaa:

- The Evil Dead Companion-kirja (Bill Warren, 2000)

- Josh Beckerin kuvauspäiväkirja (zip-tiedostona)

- http://www.bookofthedead.ws