perjantai 9. joulukuuta 2011

Final Destination 5


Final Destination 5 (2011)
Ohjaus: Steven Quale
Käsikirjoitus: Eric Heisserer
Näyttelijät: Nicholas D'Agosto, Emma Bell, Miles Fisher, Ellen Wroe, Jacqueline MacInnes Wood, P.J. Byrne, Arlen Escarpeta, David Koechner, Courtney B. Vance, Tony Todd
Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 390
Pisteet: ***
Markkinointiosaston työntekijät ovat retriittireissulla, kun yksi heistä, Sam (Nicholas D'Agosto) näkee pelottavan näyn, jossa he kaikki kuolevat sillan romahdettua. Hän onnistuu saamaan itsensä
lisäksi turvaan tyttöystävänsä Mollyn (Emma Bell), parhaan ystävänsä Peterin (Miles Fisher) ja tämän tyttöystävä Candicen (Ellen Wroe), isotissisen toimistoavustaja Olivian (Jacqueline MacInnes Wood), vitsiniekka Isaacin (P.J. Byrne), toisen osaston työntekijöitä valvovan Nathanin (Arlen Escarpeta) ja kusipäisen pomonsa Dennisin (David Koechner). Muut kuolevat. Hautajaisissa paikallinen kuolinsyyntutkija (Tony Todd) varoittaa heidän huijanneen kuolemaa ja olemaan varovaisia tulevaisuudessa. Ja pian he alkavatkin kuolla yksi toisensa perään. Heidän on selvitettävä kuolinjärjestys ja keksittävä miten huijata kuolemaa uudestaan.
James Wong ja David R. Ellis ohjasivat neljä aiempaa Final Destination elokuvaa vuorotellen. Nehän ovat varsin viihdyttäviä tekeleitä ja tarjoilevat parhaimmillaan hyviä kuolemia mitä erikoisimmilla tavoilla. Toisen osan alkukohtaus on varsinkin jäänyt hyvin mieleen ja onpa siitä tehty pilaa jopa netissä gif-muodossa. Mutta mitä enemmän osia elokuvasarjaan on tehty, sitä vähemmän kiinnostaviksi ne ovat käyneet. Kahdessa ensimmäisessä osassa tarjoiltiin vielä aihe varsin kiinnostavalla tavalla, mutta sen jälkeen homma on ollut lähinnä tylsää toistoa. Ainut kiinnostava asia on ollut se mitä uusia kuolintapoja on keksitty. Hahmot ovat olleet melkoisen tylsiä eikä heidän kohtaloistaan jaksa jännittää, paremminkin oikein odottaa kuinka raa'asti kukin saadaan tapettua. Taso on silti säilynyt ihan viihdyttävänä ja näin on asian laita myös tässä uusimmassa, viidennessä osassa.
Ohjaajana on tällä kertaa Steven Quale, joka on toiminut James Cameronin Avatarissa ja Titanicissa kakkoskuvausryhmän ohjaajana ja tehnyt Avatariin myös tehosteita. Quale on tuntenut Cameronin jo 80-luvulta asti jolloin avusti tätä Abyssin ja myöhemmin Terminator 2 – Judgement Dayn ja True Liesin teossa. Vuonna 2005 Quale ohjasi Cameronin kanssa Aliens of the Deep dokumentin, joten on selvää että Quale sai tämän ohjauspestin ainakin osittain Cameronin ansiosta. Ihan kelvollista jälkeä Quale on saanutkin aikaiseksi, mutta aika pitkälti tässä on samat ongelmat kuin edellisessäkin osassa. Homma on liian tuttua, vaikka aivan loppuun onkin keksitty hieman yllätyksiä.
Tällä kertaa elokuvan alkukohtauksessa tuhoutuu iso silta, joka on tietysti tehty tietokonetehostein. Kohtaukseen on saatu ihan hyvin korkean paikan kammon tunnetta ja muutenkin varsin hyvää jännitystä. Kakkososan valtatiekohtaus pysyy kuitenkin edelleen voittamattomana, eli todella kaukana ollaan sen tasosta. Final Destination elokuvissa pyritään myös saamaan katsoja pelkäämään joitakin asioita, kuten aiemmissa osissa vaikkapa vuoristorataa, lentämistä ja autokilpailussa käymistä. Tällä kertaa katsojaa pelotellaan silmäleikkauksella, telinevoimistelulla, hieronnalla ja ravintolan keittöllä. Kuolema vaanii kaikkialla. Vialliset ja väärässä paikassa olevat esineet voivat koska tahansa tipahtaa vaikka päähäsi tai työntyä jalkapohjaasi. Itse ainakin miettisin kahdesti juurikin silmäleikkaukseen menemistä tai hieronnan yhteydessä neulojen pistämistä kehoon. Tämän katsomisen jälkeen ei oikein houkuta myöskään mennä tammikuun alussa hammaslääkääriin, jossa poistavat yhden viisaudenhampaani. Mikäli minusta ei siis enää kuulu mitään tammikuun alun jälkeen, tiedätte että jotakin pahaa on käynyt.
No, mutta eipä maalailla piruja seinille, vaan jatketaan tämän arvostelun kirjoittamista. Näyttelijäsuoritukset olivat aika samaa tasoa kahden edellisen osan kanssa. Eli eivät kovinkaan kummoisia. Päärooleihin on löydetty melkoisen kuivia tyyppejä. Pientä lisäväriä sentään tarjoilevat sivurooleissa Tony Todd, P.J. Byrne ja David Koeachner. Naisista Emma Bell on ihan söpö roolissaan, muttei tarpeeksi kiinnostava hahmona. Ellen Wroe tarjoilee hieman silmäniloa telinevoimistelukohtauksessa, tosin vaatteita oli vähän liikaakin päällä. Jacqueline MacInnes Wood esitteli eniten paljasta pintaa, eli oli pelkissä rintaliiveissä yhdessä kohtauksessa. Melkoisen laimeata oli siis paljaan pinnan tarjoilu. Chasty Ballesteros keikutteli hieman myös tiukkaa persettään.
Final Destination 5 tarjoilee aika pitkälti samaa kuin kaksi aiempaa osaa. Mikäli viihtyi niiden parissa, viihtynee myös tämän parissa. Suunnitteilla on vielä kaksi jatko-osaa, jotka kuvattaisiin peräjälkeen. Tony Toddilla olisi niissä ilmeisesti sama rooli kuin tässä. Mutta jotain mullistavaa niihin pitäisi saada, ei tälle elokuvasarjalle enää kaipaa yhtään jatko-osaa, jos taso on tämänlainen. Mutta mitäpä mullistavaa aiheesta voitaisiin keksiä, siinäpä pähkäiltävää sille kuka nyt kirjoittaakaan seuraavan tai seuraavat osat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti