Iho jossa elän

La piel que habito (The Skin I Live In/Iho jossa elän) (2011)

Ohjaus: Pedro Almadóvar

Käsikirjoitus: Pedro Almadóvar

Näyttelijät: Antonio Banderas, Elena Anaya, Marisa Paredes, Jan Cornet, Roberto Álamo, Eduard Fernández, José Luis Gómez, Blanca Suárez, Susi Sánchez, Bárbara Lennie, Fernando Cayo

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 397

http://www.imdb.com/title/tt1189073/

Pisteet: ****½

Nerokas draamatrilleri Pedro Almadóvarilta.

Plastiikkakirurgi Robert Ledgard (Antonio Banderas) on omistautunut työlleen sen jälkeen kun hänen vaimonsa menehtyi traagisesti auto-onnettomuuden jälkeen kärsien vaikeista palovammoista. Ledgard onkin onnistunut kehittämään uudenlaista synteettistä ihoa, joka kestää palovammoja ja viiltoja paremmin kuin ihmisen iho normaalisti. Hänen kartanonsa yläkertaan on lukittuna alistautunut nainen, Vera (Elena Anaya), joka on toiminut Ledgardin koekaniinina useiden vuosien ajan. Menneisyys, jonka molemmat haluaisivat unohtaa, alkaa kuitenkin tulla esille, kun tiikeriasuun pukeunut mies (Roberto Álamo) saapuu vierailulle.

Tuon enempää elokuvan juonesta ei missään nimessä kannata tietää. Juonikuvio avautuu katsojalle pikkuhiljaa takaumien kautta. Antonio Banderasin esittämän Ledgardin ja Elena Anayan esittämän Veran lisäksi muita keskeisiä hahmoja ovat Marisa Paredesin esittämä taloudenhoitaja Marilia, Jan Cornetin esittämä vaatemyyjä Vicente ja Blanca Suárezin esittämä Ledgarin tytär Norma. Käsiteltävinä on mm. sellaisia teemoja kuin kosto, lääketieteellinen etiikka, itsemurha, raiskaus, kidnappaus ja häpäisy. Näitä useaan kertaan nähtyjä teemoja käsitellään tässä todella nerokkaasti. Jos tätä lähdetään vertaamaan johonkin elokuvaan, niin parhaiten tätä voi verrata Park Chan-wookin ohjaamaan Oldboyhin, jossa oli hieman samankaltaisuuksia juonen ja hahmojen osalta.

Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Banderasin ja Anayan välisissä kohtauksissa on hyvää tunnelmaa. Anaya ei tunnetusti häpeile olla alasti ja viettääkin tässä aika ison osan ajasta joko kokonaan alasti tai ainakin rinnat paljaana, joita Banderas on päässyt koskettelemaan oikein urakalla. Seksi on tärkeä osa juonikuviota, joten kannattaa seurata erityisen tarkasti Anayan esittämän Veran eleitä niissä kohtauksissa, sillä lopussa ne näyttäytyvät aivan eri valossa. Käsikirjoitus pohjautuu Thierry Jonquetin vuonna 1995 kirjoittamaan Tarantula novelliin, jonka Almadóvar luki joskus 2000-luvun alussa ja halusi pääosiin Antonio Banderasin ja Penelope Cruzin vuonna 2002. Varsinainen tuotanto aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 2010 ja Cruzin sijaan naispääosaan löytyi siis Elena Anaya.

Pedro Almadóvarin ohjaamasta elokuvasta löytyy sopivasti seksiä ja paljasta pintaa, verta ja väkivaltaa, yllätyskäänteitä ja kieroja hahmoja. Erittäin suositeltavaa katsottavaa siis.