Killer Joe
(2011)
Ohjaus: William Friedkin
Käsikirjoitus: Tracy Letts
Näyttelijät: Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple,
Thomas Haden Church, Gina Gershon, Marc Macaulay, Danny Epper, Jeff
Galpin
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 266
Pisteet: ***½
Huumediileri Chris (Emile Hirsch) on pahoissa veloissa ja
päättää murhauttaa ilkeän äitinsä saadakseen osan
vakuutusrahoista joilla maksaisi helposti pois velkansa. Vaihtoehtona
on tulla itse tapetuksi velkojen takia. Hän paljastaa suunnitelmansa
isälleen Anselille (Thomas Haden Church), joka on jo vuosia
sitten eronnut hänen äidistään ja on nykyään naimisissa
huorahtavan Sharlan (Gina Gershon) kanssa. Sattumalta
suunnitelma paljastuu myös Chrisin viattomalle pikkusisko Dottylle
(Juno Temple), joka sattuu olemaan edunsaaja mikäli heidän
äitinsä kuolee. Yllättäen myös Dottyn mielestä idea on hyvä.
Chris tietää jo sopivan miehen joka hoitaisi homman takuuvarmasti,
Joe Cooperin (Matthew McConaughey), poliisietsivän joka tekee
sivuhommana myös palkkamurhia. Ongelmana on kuitenkin maksu, jonka
Joe vaatii aina etukäteen. Joe ehdottaa että he antavat hänelle
"pantiksi" Dottyn, tarkemmin ottaen hän kävisi
harrastamassa seksiä Dottyn kanssa siihen asti kunnes vakuutusrahat
tulisivat. Chris suostuu vastahakoisesti, mutta alkaa pian katua
päätöstään ja koittaa saada murhan perutuksi. Asiat alkavatkin
mennä pahasti pieleen kaikkien kannalta.
William Friedkinin tunnetuin elokuva tulee aina olemaan vuonna
1973 valmistunut Manaaja. Miehen uralle mahtuu kuitenkin liuta
muitakin kovia elokuvia, kuten Kovaotteiset miehet, Pelon
palkka, Yön kuningas, Elää ja kuolla L.A.:ssa,
Saalistaja ja Bug. Nyt listalle voi lisätä myös
Killer Joen, joka Bugin tavoin perustuu
Pulitzer-palkitun Tracy Lettsin kirjoittamaan näytelmään
90-luvulta. Tracy kirjoitti molempiin elokuviin myös
käsikirjoituksen. Vuonna 2006 valmistunut Bug oli myös
sattumoisin Friedkinin edellinen elokuva, välillä hän ehti kyllä
ohjata lyhyen videodokumentin ja C.S.I. -tv-sarjan kaksi
jaksoa vuosina 2007 ja 2009. Vuonna 2010 Friedkin kyllä ilmoitti
ohjaavansa Manaajan käsikirjoittaneen (kuten myös
alkuperäisen kirjan kirjoittaneen) William Peter Blattyn
Dimiter-kirjaan pohjautuvan elokuvan, mutta kun se ei ole edennyt
mihinkään, hän päätyi ohjaamaan tämän Killer Joen. 10
miljoonaa dollaria maksanut elokuva on erittäin väkivaltainen ja
sisältää runsaasti alastomuutta, joten se saikin Yhdysvalloissa
NC-17-ikärajan, eli pornoa vastaavan ikärajan. Myös muualla
elokuva on kielletty alle 18-vuotiailta, paitsi Alankomaissa ja
täällä Suomessa, joissa ikäraja on vain 16.
Killer Joen suurin ongelma on käsikirjoitus, joka on tehty
näytelmän pohjalta. Tapahtumat eivät etene hirveän
elokuvamaisesti, vaan enemmänkin näytelmän tavoin. Joskus se voi
olla ihan hyvä lisä, mutta ei oikein tässä tapauksessa. Varsin
hyvästä elokuvasta on siltikin kyse, tosin pisteet voivat toisella
katselulla pudota helpostikin puolikkaalla. Eniten pidin Juno Templen
ja Matthew McConaugheyn välisistä kohtauksista, tarkemmin ottaen
niistä joissa Juno oli alasti. Olisin kyllä itsekin mieluusti
neitosen ottanut panttimaksuksi moisesta työsuorituksesta.
Väkivallan suhteen elokuva oli myös melko kova, tosin välillä
väkivalta oli liiankin selkeästi näyteltyä, iskut eivät osuneet.
Elokuvaa vaivasi myös amatöörimäisyys, joka näkyi mm. välillä
epätarkkuutena kuvauksessa. Ilmeisesti kohtaukset kuvattiin vain
parilla otolla, joilloin tälläisiltä kuvausvirheiltä ei oikein
voi välttyä. Eikä tälläiset pienet virheet ilmeisesti Friedkiniä
edes kiinnostaneet, vaan hän keskittyy enemmän näyttelemiseen.
Mitä vähemmän ottoja, sen parempi näyttelijäsuoritus, ilmeisesti
sellainen on Friedkinin motto nykyään. Joskus kyllä näin onkin,
mutta tässä elokuvassa se näkyi ja kuului lähinnä amatöörimäisyytenä.
Killer Joe on ongelmistaan huolimatta melkoisen hyvä elokuva
ja jos ei muuta, niin tarjoaa ainakin hieman erilaisen
elokuvaelämyksen kuin mitä useimmiten näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti