maanantai 30. huhtikuuta 2012

Amsterdamin piru


Amsterdamned (Amsterdamin piru) (1988)
Ohjaus: Dick Maas
Käsikirjoitus: Dick Maas
Näyttelijät: Huub Stapel, Monique van de Ven, Serge-Henri Valcke, Tanneke Hartzuiker, Wim Zomer, Hidde Maas, Lou Landré, Tatum Dagelet, Edwin Bakker, Door van Boeckel
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 119
Pisteet: ****
Sarjamurhaaja tappaa ihmisiä Amsterdamissa. Tapauksia tutkii Eric Visser (Huub Stapel), yksinhuoltajaisä ja kovaksikeitetty poliisi. Murhaaja liikkuu öisin kaupungin lukuisissa kaneeleissa pukeutuneena sukelluspukuun ja tappaen tielleen osuvia ihmisiä. Eric alkaa tutkia paikallisia sukellusharrastajia ja kohtaa sattumalta museo-opas Lauran (Monique van de Ven), jota pyytää tietysti treffeille. Kun murhaaja alkaa tappaa myös päiväsaikaan, vaatii kaupungin virkaa tekevät poliiseilta, eli Ericiltä, tuloksia. Ja lopulta niitä saadaankin, kun Eric jahtaa epäiltyjä ensin Amsterdamin kaduilla poliisiautolla ja sitten veneellä pitkin kanaaleja. Vaaraan joutuvat myös Ericin tytär, joka yrittää etsiä murhaajaa ystävänsä kanssa sekä uusi tyttöystävä Laura. Mutta kuka onkaan lopulta murhaaja?
Hieno toimintapitoinen kauhutrilleri Dick Maasilta, joka saavutti mainetta jo ennen tätä elokuvaa De lift-elokuvallaan vuonna 1983. Tämä on Maasin toiseksi tunnetuin elokuva, tai oli sitä ainakin 80-luvulla, jolloin mies saavutti pientä kulttimainetta kauhufanien keskuudessa, muttei koskaan lyönyt kunnolla läpi ainakaan kansainvälisesti. Edes De liftin amerikkalainen uusintaversio Down vuodelta 2000 ei tuonut toivottua menestystä, vaikka keskeisessä roolissa nähtiin juuri läpimurtoroolin David Lynchin Mulholland Drivessa tehnyt Naomi Watts. Tosin taisi olla niin että Mulholland Drive ilmestyi Downin jälkeen, joten se jäi aika huomioitta. Maas palasi sen jälkeen takaisin Hollantiin, jossa nousi jälleen maineeseen kauhuelokuva Sintin myötä ja tänä vuonna valmistuneella Quiz-trillerillä. Joten ehkäpä Maasin paikka onkin nimenomaan Hollannissa, jossa hän saa tehdä elokuvia omilla ehdoillaan. Toivotaan että jaksaa niitä myös tehdä runsaasti lisää.
Amsterdamnedin pääosassa nähdään Maasin luottonäyttelijä Huub Stapel, joka tekee tässäkin erittäin hyvän roolisuorituksen kylmäpäisenä poliisina. Maas herkuttelee kivasti poliisileffojen kliseillä ja ammentaa hieman yllättäen tunnelmaa myös Dario Argenton giallo-elokuvista. Juoni varsinkin on aika paljon Argenton elokuvia muistuttava. Mustaan asuun pukeutunut tuntematon murhaaja on vapaana ja päähenkilö yrittää selvittää tämän henkilöllisyyttä. Mukana kuvioissa myös vaaraan joutuva tyttöystävä. Murhaajan henkilöllisyys paljastetaan aivan lopussa. Mutta toisin kuin Argenton giallot, tämä oli enemmän toimintapainotteinen elokuva. Meno yltyi välillä jopa James Bond-elokuvia muistuttavaksi kun Eric jahtasi epäiltyjä ensin kaduilla ja sitten kanaaleissa. Elokuvan stuntkohtauksien suunnittelusta vastasikin James Bond-, Indiana Jones- ja lukuisia muita klassikoita koordinoinut hollantilainen Dickey Beer, joten ei ihme. Yksi maailman tunnetuimmista stuntmiehistä, Vic Armstrong oli myös mukana yhtenä stuntmiehenä. Huub Stapel loukkaantui melko pahasti moottorivenetakaa-ajoa kuvattaessa ja joutui olemaan sivussa kuvauksista kolmen viikon ajan.
Ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa tämä kyllä on. Ei aivan De liftin veroista menoa, mutta hieman parempi kuin uudempi Sint. Aivan elokuvan loppu oli hieman heikko, jäi jotenkin turhan laimea fiilis kun sitä aiempi toimintapitoisempi osuus oli niin loistava.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

The Devil's Rock


The Devil's Rock (2011)
Ohjaus: Paul Campion
Käsikirjoitus: Paul Finch, Paul Campion, Brett Ihaka
Näyttelijät: Craig Hall, Mathew Sunderland, Gina Varela, Karlos Drinkwater, Luke Hawker, Jessica Grace Smith, Nick Dunbar, Jonathan King
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 112
Pisteet: ***
Yllättävän toimiva pikkurahalla tehty natsikauhuelokuva.
5. kesäkuuta 1944. Kommandosotilaat Ben Crogan (Craig Hall) ja Joe Tane (Karlos Drinkwater) lähetetään Kanaalisaarille sabotoimaan saksalaisten tykkejä ja vetämään Hitlerin huomio pois Normandiasta, jonne tehdään seuraavana päivänä maihinnousu. Tehtävä näyttäisi onnistuvan yllättävänkin helposti, mutta perillä he kuulevat natsilinnoituksesta kidutuksen ääniä ja päättävät mennä tutkimaan. Sisältä löytyy kuitenkin jotakin odottamatonta, natsit ovat nimittäin vapauttaneet pimeyden voimat sodan voittaakseen.
Uusiseelantilainen Paul Campion tunnetaan parhaiten tehosteiden tekijänä mm. Taru Sormusten herrasta -trilogiasta, Sin Citystä, Clash of the Titansista ja Hugosta. Mies panttasi talonsa voidakseen tehdä tämän esikoisohjauksensa, johon sai lopulta rahoitusta Uuden-Seelannin elokuvakomissiolta ja säästyi talonsa menetykseltä. Ja hyvä että sai rahoitusta, sillä kyseessä on varsin kelvollinen elokuva. Yleensä tälläiset tekeleet ovat hirveätä paskaa, mutta tämä osoittautui heti alkuhetkistä lähtien selvästi vakavammin tehdyksi. Campion on tutkinut natsiokkultimismiväitteitä melko tarkkaan ja ottanut ne osaksi elokuvan juonta. Kanaalisaarten kirjastoista löytyy ihan oikeita todisteita saarilla harjoitetuista okkultismirituaaleista, joita natsit kokeilivat toisen maailmansodan aikana jossakin määrin. Elokuvakomission avusta huolimatta elokuvan budjetti on melkoisen minimaalinen ja se näkyy aika selvästi, mutta Campion ei ole antanut sen häiritä vaan on tehnyt oikein toimivan elokuvan niillä varoilla mitä käytössä on ollut.
Mutta miksikään hirveän loistavaksi en tätä silti kehuisi, sillä juoni ei tarjoile lopulta mitään hirveän omaperäistä, hahmoista ei saada kaikkea potentiaalia irti ja kauhun osalta jäi kaipaamaan vielä ronskimpaa menoa. Alastomuuttakin olisi voinut lisätä oikein reilusti, mitä sitä turhia piilottelemaan kun on mahdollisuus kerrankin näyttää paljasta pintaa. Campionin tehostetausta näkyy elokuvan tehosteiden laadukkuudessa ja muutenkin elokuva näyttää paremmalta kuin mitä tälläiset halpisleffat normaalisti. Ehdottomasti siis suositeltavaa katsottavaa.